tiistai 1. huhtikuuta 2014

Valmistautuminen pyhiinvaellukseen



Vuosia siten televisiosta tuli ohjelmasarja, jossa 6 suomalaista vaelsi Pohjois-Espanjassa Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreittiä. Niihin aikoihin myös eräs työtoverini vaelsi samaa reittiä. Näistä saimme vaimoni ja ystäväperheen kanssa kipinän tehdä oma vaelluksemme. Valitettavasti sairastumisten vuoksi yhteinen vaellus jäi toteuttamatta, mutta unelma jäi. Niinpä suunnitelmani on lähteä hiljaisella viikolla kohti Ranskan ja Espanjan rajalla olevaa St. Jean Pied de Portin kylää, josta pyhiinvaellukseni alkaa 17.4. aamulla ja etenee 5 viikon kuluessa lähes 800 km:n matkan kohti Santiago de Compostelaa.

Testasin viime kesänä  kuntoani kävelemällä Karhunkierroksella 90 km 4:ssä päivässä. Elokuun alku oli erittäin helteistä. Joka päivä paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta ja lämpöä oli vähintään 25 astetta. Koska rinkassani oli 16-17 kg painoa, hikoilu oli taattua ja vettä kului ties kuinka monta litraa päivässä. Tappiota reissusta tuli 7 menetetyn varpaankynnen verran. Jalka turposi helteessä rinkan painosta ja päivämatkoille sopivat kengät osoittautuivat liian pieniksi. Vahingosta viisastuneena ostin samanlaiset, mutta numeroa suuremmat vaelluskengät. Kuitenkin, kun tästä koetuksesta selvisin, uskallan yrittää vaeltaa läpi ns. ranskalaisen reitin 800 km.

Pyhiinvaellusmatkalla kuljetaan samanaikaisesti kahta matkaa, toisaalta kohti pyhää kohdetta, toisaalta tehdään matkaa omaan sisimpään. Tulen näkemään matkan varrella, kuinka kevät kukoistaa ja luonto muuttuu Pohjois-Espanjan ylängöillä, miten syrjäisellä maaseudulla eletään, miten elämä sykkii suuremmissa asutus-keskuksissa, miten kauniita kirkkoja, katedraaleja ja luostareita on aikojen saatossa rakennettu. Kohtaan paljon erilaisia ihmisiä: paikallisia asukkaita, vapaaehtoisia pyhiinvaeltajien majataloissa, erilaisia ja eri-ikäisiä pyhiinvaeltajia kymmenistä eri maista. Kuitenkin kaikkein tärkeintä tällä matkalla on sisäinen hiljentyminen ja rauhoittuminen. Olen elänyt mielestäni turhan kiireistä elämää. Nyt pitäisi olla aikaa pohtia omaa elettyä elämää, tulla sinuksi itsensä kanssa, rukoilla, saada sisäinen rauha ja etsiä johdatusta tulevaan. 

Pyhiinvaeltajilla on tapana ottaa kotoaan mukaan kivi, joka symboloi kaikkia niitä murheita, pettymyksiä, haavoja, täyttymättömiä unelmia ja muuta painolastia, joita elämän varrella on kertynyt. Palatessani Karhunkierrokselta ajoin Juankoskella, Savo-Karjalan rajalla olevan synnyinkotini kautta, menin "yläpiäpellolle" ja noukin sieltä kivenmurikan mukaani. Kädessä 166 gramman kivi ei tunnu painavalta, mutta kun kannan sitä 550 km:n matkan ennenkuin heitän sen erään vuoren huipulla olevan Rautaristin (Cruz de Ferro) juurelle, se saattaa lopulta tuntua yhtä suurelta kuin se näyttää olevan tuossa viereisessä kuvassa. Ristin juurelle heittämisen jälkeen saan vaeltaa loput 250 km keventynein taakoin.

Varasin matkaliput jo marraskuussa. Varusteita olen hankkinut pikkuhiljaa ja viimeisiä vielä eilen. Suurena apuna oli työtoverien ja työnantajan lahjat, jotka sain muutama viikko sitten eläkkeellejäämistilaisuudessa. Mitä varusteita siis otan mukaan? 1) Vaatteita: Core-Tex kuoripuku, katkolahjehousut, fleese ja villapita, merinovillainen kerrasto, parit alkkarit ja t-paidat, lippis ja pipo, sukkia 4 paria. 2) Kengät: vaelluskengat, jotka tukevat hyvin nilkkoja, sandaalit. 3) Dokumentit: passi, pyhiinvaeltajan passi, lompakko ja siinä rahaa ja pari luottokorttia, matkaliput, osoitteita hätätapauksia varten, matkaopas, Uusi Testamentti, Pieni pyhiinvaelluskirja, muistiinpanovälineitä. 4) Rinkka (60 l), jossa: iltareppu, poncho, rinkan kuljetuspussi lennoille, makuupussi, tyyny (ilmatäytteinen), 2 kpl pyyhkeitä, 2 kpl vesipulloja, muutamia vesitiiviitä pusseja. 5) Pesuvarusteita: saippuaa, pesuainetta, shampoo, hammasharja ja -tahna, hiusharja, kampa, parranajovälineet, aurinkovoidetta, vessapaperia, nenäliinoja. 6) Lääkkeet: reseptilääkkeet, kipulääke, magnesiumia, laastaria, compeed-laastaria, sideharsoa, antiseptivoidetta, kosteuttavaa voidetta auringon polttamaan ihoon, huulirasvaa, jalkavoidetta, voidetta lihaskipuihin ja tulehdusvoidetta. 7) Muuta tarpeellista: kävelysauvat, pikkukiikari, kamera, otsalamppu, rannekello, silmälasit, aurinkolasit, vaateripustin, pyykkipoikia, narua, korvatulpat, ruokailuvälineitä (veitsi, haarukka, lusikka, muki), purkinavaaja, monitoimilinkkari ja puhelin ja laturi, sekä kaiken lisäksi kivi. Kaikki tämä pitäisi saada mahtumaan rinkkaan ja alle 9 kg:aan. Miten onnistunee?

Matkalle lähtöön on aikaa 2 viikkoa. Pitäisi vielä opetella hieman espanjan kielen fraaseja, jotta pärjäisi yksinkertaisissa tilanteissa ja osoittaisin kohteliaisuutta paikallisille asukkaille. Teen silloin tällöin pitkiä kävelylenkkejä, etteivät ensimmäiset vaelluspäivät olisi liian raskaita tottumattomille lihaksille. Pakkaan tavarat rinkkaani. Pian olen valmis toteuttamaan pitkäaikaista unelmaani.


6 kommenttia:

  1. Hienoa että sinulla on tämä blogi ja pääsemme seuraamaan matkan vaiheita! On näköjään myös kirjoittamisen lahja :)

    VastaaPoista
  2. Olipa mukava löytää tämä blogi, suosikkeihin laitan ehdottomasti. Ikimuistoista vaellusta toivotan, seuraamme matkaasi mielenkiinnolla täällä "Kemian hallissa". -Mirka

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Siunausta ja varjelusta matkallesi, sinä rohkea mies:)t.Mallu ja Janne

    VastaaPoista
  5. Löysin tämän selatesssani caminomatkablogeja. Lähden 27.4. lufthansalla Barcelonaan ja sieltä bussilla Pamplonaan samana päivänä ja sitten aamulla JHS kohti Puente la Reinaa ja kohti Santiago de Compostelaa...
    Hyvän Jumalan siunausta matkallesi

    VastaaPoista
  6. Hei Topi, kiitos blogista! Kiinnostavaa lukea tarinasi. Toivottavasti sinulle sopii, että linkitin blogisi omalle sivulleni osoitteeseen:
    http://talvicamino.wordpress.com/camino_de_santiago/
    terveisin Jaana Teräväinen

    VastaaPoista